"I will survive!"

Kimmo Peltola (Turku)

Artist statement

Syntynyt Turussa vuonna X
Kuvanveistäjä

Olen Suomessa asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä. Viimeiset kolmetoista vuotta olen asunut ja työskennellyt Karkkilassa, Uudellamaalla. Viimeaikoina olen syvästi rakastunut uudelleen puuhun ja moottorisahoihin, puhtaan valkean haavan pinnan rikkovaan viimeistelemättömään teräketjun jälkeen… Ikuiseen keskeneräisyyteen, hikiseen pakertamiseen, rakennelmiin, metsiin, lintuihin…

Tänään haluan vain leikkiä, rakentaa innostuneen pikkupojan lailla majaa vailla huolta

huomisesta… Tehdä siitä oma koloni… Kolo, jossa arki hetkeksi pysähtyisi… Kolo, jonka hiljaisuudessa kuulisin taas ajatukseni… Kolo, jossa ei ole eilistä, eikä huomista… Kolo, jossa on vain nyt…

”I will survive!”

Jouduttuani luopumaan alkuperäisestä teossuunnitelmastani, etsimme mahdollista uutta paikkaa tulevalle teokselleni Elontilalle johtavalta polulta tai sen reunoilta. Noin kymmenisen metriä polusta näin kaksi selkeästi ihmisen jäljiltä olevaa suorakaiteen muotoista kuoppaa jotka osoittautuivat jo aikoja sitten käytöstään poistetuksi, hylätyiksi, romahtaneiksi ja sammaloituneiksi ”perunakuopiksi” tai maakellareiksi…

Vanhat osin vielä näkyvissä olevat kiviseinät ja kuopan pohjalle ajansaatossa romahtanut

ruosteinen peltikatto todistivat kuoppien historiasta ja merkityksestä menneille käyttäjilleen… Olipa joukossa vielä ruosteisia nauloja ja muoviakin, jolla joku jossain vaiheessa lienee koettanut suojata rakennelmaa tai jotain siellä säilytettävää; ruokaa, perunoita… Selviämistä, tulevaisuutta….

Kuoppien historia saattaa kuulemani perusteella kertyä 1700- luvulta saakka, joten olen erittäin otettu saadessani tämän pienen hetken olla osana tätä pitkää jatkumoa. Jatkan Siitä pisteestä, missä joku edeltävä rakentaja ehkäpä lannistui katon romahdettua ja lähden uudelleen nostamaan rakennetta ylöspäin tämän romahtaneen katon päältä. Rakennan hyllyt, joille varastoin kaiken mitä ajattelen tarvitsevani. Teen tuolin jolla voin istua, kuunnella ja katsella ympäröivää luontoa…

Pidän teoksissani tärkeänä niiden fyysistä valmistusvaihetta. Sitä vaihetta joka yleensä ei valmiissa teoksessa näy. Haluan tuntea väsymyksen sahatessani moottorisahalla haapatukit tarvitsemani kokoiseksi laudaksi tms. Haluan että jokainen pinta on ainoastaan minun ja sahani muovaama. Haluan kantaa jokaisen tarvittavan osan ”rakennustyömaalle” ja olla päivän päättyessä väsynyt ja onnellinen… Haluan teoksen olevan keskeneräinen ja raaka rakennuksen runko, symbolinen pohja tulevaisuuden mahdollisuuksille ja menneisyyden sinnikkyydelle…